Tehtävä nro 4: Novelli

Tehtävässä oli tarkoitus kirjoittaa vapaamuotoinen novelli käyttäen novellin perinteisintä etenemiskaavaa. 

Viimein se jännittävä hetki oli tullut. Sara katsoi kelloaan puhelimestaan ja totesi sen olevan tarpeeksi paljon liikkuakseen. Koko päivän hänen päässään oli kulkenut iloisia ja pelottavia ajatuksia. Ne kuin syöksyivät ympyrää hänen mielessään, eivätkä suostuneet jättämään häntä rauhaan. Tumman punainen katto ja sen kauniit kristallikruunut veivät hetkeksi hänen ajatuksensa muualle. Punertava kangas esirippu toi silti perhoset takaisin vatsaan. Seuraavaksi olisi Saran vuoro näyttää taitonsa. Kisoihin oli kerääntynyt Suomen kirkaimpia tanssijatähtiä ja jos hän onnistuisi vakuuttamaan tuomarit, menestys olisi taattu. Hänen täytyisi vain onnistua kauan harjoitellussa numerossa ja tehdä pirueteista täydellisiä.
"Jännittääkö ykkös oppilastani?" Sara kuuli takaansa, kun hänen tanssinopettajansa käveli sermin takaa.
"Vähän...tai oikeastaan paljon", Sara totesi nielaisten, mutta hymyili silti.
"Sinä olet monia näitä parempi, tulet sijoittumaan hyvin. Minun oppilaani eivät häviä."
Sara nyökkäsi opettajalle, joka vielä antoi ison rutistavan halauksen.

Vielä 4 vuotta sitten Sara istui tanssistudion lattialla ja valitteli revenneitä varpaankynsiä. Kipu oli tajuton ja hänestä tuntui mahdottomalta, että hän koskaan yltäisi tanssimaan kisoihin. Hänhän oli tanssinut jo pienestä pitäen, mutta niin oli moni muukin. Hän oli silloinkin harjoitellut tanssikoulun joulujuhlaan omaa sooloaan monet kerrat. Neljä vuotta kului nopeasti ja hän huomasi kehittyvänsä pikkuhiljaa. Monet virheet tekivät hänestä entistä voimakkaamman. Myös aikuistuminen auttoi häntä ottamaan tanssimisen tosissaan. Yleisöstä alkoi kuulua suuria suosionosoituksia ja esiripun alta juoksivat äskeiset tanssijat. Nuoret tytöt olivat kirjavissa vihreissä asuissa ja heistä huokui energia.
Sara alkoi tuntea sydämmen tykytyksen rinnassaan ja jännityksen tiivistyvän. Hän pui mielessään kokoajan mahdollisuutta esityksen epäonnistumiseen. Juuri pari viikkoa taaksepäin hän oli melkein murtanut jalkansa vaikeassa hypyssä. Nyt Sara sen osasi, mutta silti häntä pelotti sen epäonnistuminen. Sarasta tuntui, että esitys tulisi epäonnistumaan. Toinen ääni toisaalta hänen päässään yritti selättää negatiivisia ajatuksia ja kannusti häntä. Saran nimeä kuulutettiin esiripun takaa ja hän kerran vielä venytti jalkaansa. Hän hengitti syvään ja otti ensimmäiset askeleet lavalle päin. Lava tuntui lämpimältä ja ilmassa tuoksui hajuvedet sekä rasvat, joita tanssijat käyttivät. Savukone antoi viimeiset voimansa ja höyry osui Saran kasvoihin. Tässä hän oli ja hän tavoitteli voittoa.