Tehtävä 2 erilaiset repliikit

Tehtävänannossa oli tarkoitus käyttää valmiiksi annettuja henkilöitä ja tehdä heille repliikit. Repliikkien perusteella muut kurssilaiset arvailevat, kuka henkilö mahtaisi olla kyseessä. Tilanne perustuu tapahtuneeseen kolariin ja erilaisilta silminnäkijöiltä kysytään tapahtuneesta.

Repliikki nro 1:
"Minulla on kiire kotiin, sillä illalla riittää vielä paljon tarkistettavia papereita ja ylitöiksi taitaaa mennä. Mutta voin nopeasti kertoa mitä näin. Ajoin ehkä noin 20 metrin päässä tästä valkoisesta bmw:stä, joten näin hyvin kaukaa, että auton lähdettyä ohittamaan, vaaleanpunainen mopoauto oli heti törmäysetäisyydellä. Bwn siirtyi vastaantulevien kaistalle ja melkein välittömästi osui mopoautoon. En ymmärrä millainen kuski on noin huono arvioimaan etäisyyksiä ja riskeeraa vielä omalla toiminnallaan nuoren henkilön ja muiden hengen. Törmäyksen välissä taisi olla sitäpaitsi vaivaiset 5 metriä. Yritin tässä juuri laskea erään kaavan mukaan, kuinka nopeasti hän ajoi ja kuinka nopeasti törmäys tapahtui... Luojan kiitos alueella oli pienempi nopeusrajoitus, mutta kyllä se osuma oli raju. Itse siinä jouduin heti jarruttamaan ja kaikki edessä olevat autot pysäyttivät sekä juoksivat auttamaan. En osaa sanoa olisiko bwn kuski ollut humalassa vai väsynyt. Toivon että tytöllä on kaikki hyvin, hän on oman tyttäreni ikäinen. "

Repliikki nro 2:
"Siis pelästyin kyl iha täpöi. Olin tulos reeneistä ja ajoin siin takan ja sit yhtäkkii näin vaa ku se valkone bmw alko ohittaa vaik idioottiki olis tajunnu et hei, siä tulee mauto vastaa. Tais siinä itekki jo melki huutaa ääneen, et pysähdy ja sulkea silmänsä koska se oli nii selkee homma. Ne törmäs vauhdist ja pysäytti koko liikentee. Ambulanssi onneks tuli nopeesti. Muute tän bwn kuski ajo ei poikennu mitenkä mut se et ei just huomannu. Pelästyin myös et ku siinä tienreunassa oli pyöräilijä et sille olis käyny jotai. Se fanni, joka sitä mautoo ajo on mun frendin sisko ja näytti et sille olis käyny pahasti. "

Repliikki nro 3:
"Valkone? Lyön niinku vaik vanhoje sukkie kaut et se oli sinine. Sellane viimese päälle pramee auto joka sit vaa ampas sen...sen...vaaleepunaselt pikku-autolta se näytti, perään. Kaik tapahtu tosi pikasee ja kuulu vaa karmee kolaus ja tää auto oli keskel tiet. Nuori tyttöhä sit pikku-autoo näytti ohjaava, outoo et nii nuoria päästetää nykyää liikenteesee. Mulla lähti ajokortti jo aikaa sit ku tuli vähä harrastettuu ajeluu parin saunapontikan jälkee, emmä kyl silti noi huonosti olis tilannet aatellu. Itellä nykyää useemmi muisti haparoituu ku tulee vähä otettuu mut emmä ny värisokee ole. Olin polkemas pyörällä tiä reunas ja piti siin kyl itekki vähä vaihtaa pientaree puolelle. "

Kuka on kukin?;)

Tehtävä 1: Kuu näyttää luumulta, kun sinertävä taivas tuo siihen violetin sävyjä

(VK 36 ensimmäinen tehtävä: Kirjoita pieni tarina rakkaudesta tai kuolemasta niin, että kaikki seuraavat sanat tulevat mukaan ja liittyvät tarinaan loogisesti: Kokemäenjoki, Arttu Wiskari, keltainen, autonasentaja, maaliskuu, Viidakon tähdet, luumu, Hämeenlinna. )

Yritä olla positiivinen. Yritä olla positiivinen. Hoin mielessäni samoja sanoja, mitä äitini aina toisti ääneen, kun tiesi joutuvansa inhottavaan tilanteeseen. Maaliskuu oli juuri tehnyt itsensä näkyväksi ja katselin lentokoneen ikkunasta valkoisia lehdittömiä puita. Tämä oli enemmän kuin inhottava tilanne, sillä en ollut koskaan pitänyt lentämisestä. Nyt varsinkaan, kun matka kestäisi jopa 4 tuntia. Pyysin lentoemännältä kuohuviiniä, jotta olisin rauhoittunut. Juuri, kun suljin silmäni ja hengitin syvään, kädestäni nykäistiin. Avasin silmäni ja näin miehen istuutuneen viereeni ja yrittäen epätoivoisesti kaivella taskujaan keltaisesta takistaan. Miten häntä olisi voinut kuvailla, hänestä tuli mieleen heti Arttu Wiskari vaaleine hiuksineen ja silmälaseineen. Hän huomasi osuneensa minuun ja pahoitteli matalalla äänellä, se sai niskavillani nousemaan. Esittelin itseni ja hän kertoi nimekseen Henrin. Ryhdyimme heti juttelemaan ja oli yllättävää, kuinka helppo hänen kanssaan oli puhua ja kuinka tuntui siltä, että olisimme tunteneet jo kauemmin. Henri puhui paljon. Hänen äänensä oli miehekäs ja siitä huokui arvokkuutta, mutta silti sopivasti nöyryyttä. Olin samantein myyty tälle jumalalle. Vasta, kun Henri osoitti keltaista taivasta ja auringonlaskua, tajusin, että olimme jo ilmassa. En pelännyt, en nyt, tämän tuntemattoman henkilön seurassa. Olin uppoutua ajatuksiini, kun Henri osoitti käytävällä kävelevään vaaleaan naiseen ja kysyi eikö nainen ollutkin Viidakon Tähtösistä. Nauroimme kummatkin, ja aloitin vaativan kyselytuokion, mahtaisiko hänellä olla muita luurankoja kaapissaan. 

Henri oli 30-vuotias autonasentaja, joka oli syntyjään Hämeenlinnassa, mutta nyt oli juuri muuttanut Helsinkiin. Rakastuin heti hänen tapaansa kuvailla asioita. Hän mainitsi esimerkiksi, että kuu näytti pilvien takaa luumulta, kun sinertävä taivas toi siihen violetin sävyjä. Lyhyessä ajassa tuntui, että tiesin hänestä kaiken ja hän minusta.  4 tuntia meni nopeasti ja niin Munchenin lentokentällä hetken hiljaa seisottuamme, hyvästelimme kömpelisti ja tiedän, että kumpikin katui päätöstä, olla kysymättä toisen puhelinnumeroa. Kävelin lentokentältä haikein mielin, mutta tajusin, että käteeni oli jäänyt silti jotain arvokasta. Henri oli poistanut pelkoni ja tuntui ihmeen kevyeltä hengittää...

Kaksi päivää myöhemmin seisahduin samaan paikkaan lentokentällä missä olimme hyvästelleet. Hymy nousi huulilleni ja jatkoin matkaani kohta terminaalia. Mietin Poria, Kokemäenjokea, kotia, kaikkea turvallista, jotta selviäisin tästä paluulennosta. En tilannut kuohuviiniä, en hokenut äidin positiivisia sanoja. Istuin vain. Mutta en saanut olla rauhassa kauaa, kun kuulin tutun ja turvallisen äänen takaani: "Kuu näyttää tänäänkin luumulta, kun sinertävä taivas tuo siihen violetin sävyjä."

A sky full of star-Boyce Avenue cover (coldplay)